Uncategorized

Mikä Corpus?

Jyväskylän yliopiston kirjallisuuden, museologian, taidehistorian ja taidekasvatuksen opiskelijoiden ainejärjestö Corpus ry, tuttavallisemmin Corpus, pyrkii valvomaan opiskelijoiden etuja, perehdyttämään uusia opiskelijoita opiskeluolosuhteisiin sekä järjestämään vapaa-ajantoimintaa ja tapahtumia jäsenistölleen.

Mainokset
Uutiset

Aloite sukupuolineutraalista pukuhuoneesta yliopistoliikunnalle

Corpukselle on tullut Susi Nousiaiselta erinomainen ja tärkeä aloite sukupuolineutraalista pukuhuoneesta Jyväskylän yliopiston liikuntarakennukselle.  Corpus on vienyt aloitetta eteenpäin sopovaliokunnan kautta ja seuraamme asian etenemistä.

Tähän mennessä Magna Carta, Svenska klubben, Imago, Abakus, Puolue ry, Parku ry, Trioli, Radikaali, Sputnik, Fokus, Mephisto, Sane, Nefa, Stimulus, Sturm und Drang, Tosine, Lööppi ja JYYn sosiaalivaliokunta ovat lupautuneet mukaan tukemaan aloitetta. Toivoisimme mahdollisimman monen ainejärjestön osoittavan tukensa aloitteelle.

Aloitteen voi lukea kokonaisuudessaan alla.

Päivitys: Aloitteen alle on lisätty vastauksia muutamiin kysymyksiin ja päivitetty mukana olevia tahoja.


Sukupuolineutraali​ ​pukuhuone​ ​yliopistoliikunnalle

Ehdotamme sukupuolineutraalin pukuhuoneen avaamista käyttöön Jyväskylän yliopiston Liikunta-rakennukselle.

Yliopiston Liikunta-rakennus on laajasti eri alojen opiskelijoiden käytössä ryhmäliikunnan ja kuntosalin puitteissa. Tällä hetkellä rakennuksella on käytössä erilliset pukuhuoneet miehille ja naisille, mutta sukupuolineutraalia pukuhuonetta ei ole. Yliopiston tasa-arvotoimikunta on sitoutunut tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain toteutumiseen oppilaitoksessa (https://www.jyu.fi/hallinto/toimikunnat/tasa-arvotoimikunta), joten toivomme, että mahdolliset tilat sukupuoliuneutraalille pukuhuoneelle kartoitetaan ja järjestetään välittömästi.

Sukupuolineutraalia pukuhuonetta käyttävät ne opiskelijat, jotka eivät koe sukupuoli-identiteettinsä takia turvalliseksi yksinomaan naisille tai miehille suunnattuja pukuhuoneita. Tällaisia opiskelijoita ovat muun muassa muunsukupuoliset ja ne, jotka ovat käymässä läpi sukupuolen korjausprosessia, mutta kokevat epämukavaksi katseet ja kyseenalaistuksen siitä kuuluvatko tietyn pukuhuoneen käyttäjäryhmään. Tällaiset sosiaaliset tilanteet johtavat siihen, että sukupuolineutraalin pukuhuoneen puuttuessa nämä opiskelijat jättävät ryhmäliikunnan ja kuntosalilla käymisen väliin kokonaan.

Toivomme, että tämä sosiaalinen paine, joka haittaa osan opiskelijoista hyvinvointia, otetaan tosissaan ja sen poistamiseksi toimitaan. Käytännössä sukupuolineutraalia pukuhuonetta ollaan kokeiltu Turun yliopiston CampusSportin tiloissa, ja liikuntakoordinaattori Joonas Niemi on pitänyt muutosta kannattavana. Turun projektista, jota avustivat yhdenvertaisuusasiantuntijat, voi lukea lisää Turun ylioppilaslehden artikkelista:

https://www.tylkkari.fi/uutiset/yliopiston-vessoista-tehdaan-sukupuolineutraaleja .

Kun opiskelijoita kannustetaan liikkumaan ja epätasa-arvoistavat rajoitukset poistetaan, koko yliopiston yhteisö hyötyy muutoksista.


Tässä vastaukset muutamiin kysymyksiin:

Kysymys 1:

Eli siis muutetaanko kaikki liikunnan pukuhuoneet sukupuolineutraaleiksi?

Ei muuteta. Tarkoituksena on vähentää osallistumisen esteitä ja tehdä osallistumismahdollisuuksista yhdenvertaisempia. Miesten ja naisten pukkarit säilyy, mutta myös muille halutaan pukuhuone. Kukaan ei ole ehdottanut miesten ja naisten pukuhuoneista luopumista.

Kysymys 2:

Onko muutos mahdollinen? Vaatiiko se kalliita remontteja?

Muutos on mahdollinen, helppo, edullinen ja vain tahdosta kiinni. Liikunnalla on esimerkiksi pienempiä pukuhuonetiloja, joista yhden voisi muuttaa kylttiä vaihtamalla kaikille sukupuolille avoimeksi pukuhuoneeksi.

Aloitteessa ei esitetä tiettyä toimintatapaa, jolla parannus toteutettaisiin. Aloite esittää vaatimuksen muutoksesta ja perusteet sille. Aloitteessa ei määrätä, miten parannus toteutetaan, vaan toteutustavan valinta jää yliopistolle. Voimme ehdottaa vaikka juurikin pikkupukkarin kyltinvaihdosta, mutta itse aloite ei velvoita yliopistoa mihinkään tiettyyn ratkaisuun.

Uutiset

Corpuksen hallitus ja vastaavat vuodelle 2018

Maanantaina 20.11.2017 pidetyssä syyskokouksessa Corpukselle valittiin uusi hallitus ja vastaavat ensi vuodeksi. Uudet tekijät aloittavat pesteissään vuoden vaihteessa. Onnea ja menestystä valituille!

Corpuksen hallitus vuonna 2018:

Emma Halonen: Puheenjohtaja

Antti Angervo: Varapuheenjohtaja ja TAKU-vastaava

Niina Kovanen: Sihteeri

Vilma Tammelin: Rahastonhoitaja

Roosa Berg: Sosiaalipoliittinen vastaava, yritysvastaava ja esteettömyysvastaava

Aino Levaniemi: Koulutuspolittinen vastaava ja yritysvastaava

Eero Turunen: Tiedottaja

Venla Korhonen: Kirjallisuuden ja kirjoittamisen oppiainevastaava

Arto Nyman: Ympäristövastaava

Tiia Peltonen: Tapahtumavastaava

Henny Kotiniemi: Kässäkerhovastaava

Kaikki valitut vastaavat:

Puheenjohtaja: Emma Halonen

Varapuheenjohtaja: Antti Angervo

Sihteeri: Niina Kovanen

Rahastonhoitaja: Vilma Tammelin

Sosiaalipoliittinen vastaava: Roosa Berg

Koulutuspolittinen vastaava: Aino Levaniemi

Tiedottaja: Eero Turunen

Oppiainevastaavat:

-kirjallisuus ja kirjoittaminen: Venla Korhonen

-taidehistoria ja taidekasvatus: Essi Monto

-museologia ja KUOMA: Hilda Järvinen

Opelinjavastaava: Terhi Miettinen

Ympäristövastaava: Arto Nyman

Kulttuurivastaavat: Jennika Lilja ja Niina Maaskola

Tapahtumavastaavat: Tiia Peltonen ja Tua Ollikainen

Liikuntavastaava: Emmi Julkunen

Kansainvälisyysvastaava: Alma Rinta-Pollari

TAKU-vastaavat: Antti Angervo ja Joonas Puuppo

Ekskursiovastaava: Hilja Honkola (ainakin kevääseen asti)

Kahvitusvastaava/Kahvila Kultavatkaimen vastaava: Joonas Komulainen

Webmaster: Maisa Virtanen

Kässäkerhovastaava: Anna Forssell ja Henny Kotiniemi

Graafinen vastaava: Johanna Jauho

Esteettömyysvastaava: Niina Maaskola ja Roosa Berg

Elokuva/leffakerhovastaava: Tomi Sassali

Isa Aspin hautavastaava: Emma Hietaoja

Yritysvastaavat: Tiia Turunen, Roosa Berg ja Aino Levaniemi

HUOM! Ekskursiovastaavaksi pystyy vielä ilmoittautumaan. Lisäksi kahvitusvastaavuuteen ja tapahtumavastaavuuteen kaivattaisiin lisää nimiä. Ilmoita itsesi näihin hommiin puheenjohtaja Antti Angervolle (antti.j.e.angervo@student.jyu.fi)!

Opiskelijablogi

Vaihto-opiskelijan elämää Prahan Charles Universityssä

Teksti: Alma Rinta-Pollari

Aloitin kolmannen vuoden kirjallisuuden opintoni Jyväskylän yliopiston sijaan Prahan Charles Universityssä. Koska aloitan kandidaatin tutkielmani kirjoittamisen keväällä ja olen käytännössä tehnyt jo kaikki vaadittavat kurssit, pieni irtiotto tutuista ympyröistä tuli juuri sopivaan väliin. Täällä on myös hyvin aikaa luonnostella kandiaihetta ja suunnitella tulevia kursseja ja opintoja.

Halusin lähteä opiskelemaan muualle, koska kurssitarjonnat ja kansainvälinen ilmapiiri kiinnostivat. Charles Universityn kurssitarjonta koskien etenkin tsekkiläistä kirjallisuutta oli laaja, enkä ollut törmännyt vastaaviin kursseihin muualla kertaakaan. Suuntauduin tulevaisuudessa sitten opettajaksi tai vaikka kustannustoimittajaksi, tietoa eri maiden kirjallisuudesta voi tuskin koskaan olla liikaa.

Praha valikoitui vaihtokohteeksi kuitenkin jo ennen kurssitarjonnan näkemistä – olin lomaillut Prahassa muutama vuosi takaperin, ja todella ihastuin kaupunkiin silloin. Kauniit, historialliset rakennukset, vilkas kulttuurielämä, lukuisat museot ja galleriat sekä monikulttuurinen fiilis jäivät reissulta päällimmäisenä mieleen. Kotiin palatessani tiesin vain, että haluan kokea tuon kaiken uudelleen, ja noh – täällä sitä ollaan!

Praha on ollut mahtava. Juuri niin värikäs, yllättävä ja hieno kuin muistinkin. Aina löytyy jotain tekemistä ja näkemistä, ja näennäisen tylsyyden iskiessä voi vaikka etsiytyä johonkin söpöön kahvilaan istuskelemaan tai pubiin juomaan yhden oluen – molempia täällä riittää. Tai sitten voi mennä mihin vain vaikka piirtämään, lukemaan tai kirjoittamaan. Noita kaikkia on tullut tehtyä täällä huomattavasti enemmän kuin koto-Suomessa.

Yliopistoni täällä on käsittääkseni Prahan isoin. Se koostuu useista tiedekunnista ja vielä useammasta laitoksesta, ja itse olen valinnut kurssini aikalailla sieltä sun täältä; enimmäkseen kuitenkin taidetiedekunnan sisältä, kuten vaihtosopimukseen kuuluu. Opiskelen tsekkiläistä draamaa, modernia runoutta, tsekin alkeita, Prahan historiaa ja mustana lampaana myös hieman kriminologiaa. Kurssit ovat monipuolisia, ja sekä draamaa että Prahan historiaa käsittelevät kurssit hyvinkin konkreettisia: viikottain käymme katsomassa näytelmiä ja nähtävyyksiä. Opettajien englannin kielen taito vaihtelee suuresti, mutta pääosin opetusta ja kursseja ylipäätään on ollut helppo seurata.

Ajatus Suomeen paluusta tuntuu hyvin kaukaiselta, ehkä hieman ahdistavaltakin; mitä tekemistä siellä sitten enää on? Tosin useita kavereita ja muita läheisiä alkaa olla jo ikävä, mutta siinä oikeastaan kaikki, mitä tällä hetkellä kaipaan. Myös organisointi ja järjestelmällisyys niin yliopiston tasolla kuin muutenkin ovat sellaisia asioita, joita osaa vasta täällä ollessaan arvostaa.

Kaiken kaikkiaan vaihtoa ei voi – yllätys yllätys – muuta kuin suositella muillakin. Hyvin silmiä avaava kokemus ollut jo tähän mennessä, ja olen vasta alle puolivälissä. Monikulttuurisuus (uudet ystävät ympäri maailmaa) ja maiseman vaihdos ovat ehdottomasti parhaita asioita, mitä vaihto on minulle tähän mennessä tarjonnut. Tarttukaa tekin tilaisuuteen – suosittelen lämmöllä!

prague-2192419_1920
Kuva: pixabay.com

 

Opiskelijablogi

Sanataiteen tuntiopettajuudesta opiskelujen ohella

Juttu on kirjoitettu keväällä 2017. 

Teksti ja kuvat: Anna Pulkkinen

20161103_165307[1]

Opiskelen viidettä vuotta kirjallisuutta äidinkielen opettajalinjalla ja opetan tuntiopettajan nimikkeellä Jyväskylän kansalaisopiston sanataidekoulussa. Tuntiopettajan työ tupsahti elämääni yllättäen, kun suoritin viime vuonna aineenopettajan pedagogiset opinnot, joihin kuului soveltava harjoittelu vapaavalintaisessa paikassa. Luovista ja toiminnallisista kirjoittamisen opetuksen menetelmistä kiinnostuneena hain harjoittelupaikkaa Jyväskylän kansalaisopiston sanataidekoulusta, joka on osa tasolta tasolle etenevää taiteen perusopetusta. Harjoittelun aloittaessani en oikein tiennyt, mitä kaikkea sanataideopetus oikeastaan voikaan olla, joten harjoittelu tutustutti minut uudenlaiseen oppimis- ja opetusympäristöön, jossa luovuus, mielikuvitus ja leikki kuljettavat kirjoittamisen opetusta eteenpäin.

Harjoittelupaikan valinta osui nappiin, sillä sanataidekoulussa tarvittiin uusia tuntiopettajia ja minulta kysyttiin suoraan, kiinnostaisiko minua kyseinen työ. Hain tuntiopettajan paikkaa vaaditulla hakemuksella ja sain pian ilmoituksen, että paikka on minun, jos edelleen kiinnostaa. Totta kai edelleen kiinnosti!

Olen opettanut sanataidekoulussa reilu puoli vuotta. Opetan kerran viikossa 8–9-vuotiaiden sekä 10–12-vuotiaiden sanataideryhmiä, joten työ sopii aikataulullisesti opintojen ja graduprosessin ohelle. Sanataideopettajan työ on vaatinut paljon opettelua opetuksen sisällön ja muodon suunnittelussa sekä oman ohjaaja-/opettajaroolini pohtimista. Parasta työssä on sanataiteesta innostuneet lapset, joiden luovuus, mielikuvitus ja energisyys vievät opetusta eteenpäin. Lisäksi olen saanut paljon tukea muilta sanataiteen tuntiopettajilta, joiden kanssa jaamme ideoita ja opetustyön herättämiä tunteita.

20161103_145957[1]

Sanataideopetuksen suunnittelua ohjaa Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelma, joka asettaa tavoitteet tuntien sisällölle. Tavallisesti sanataidetunneilla kerrotaan yhteisesti suullisia tarinoita, etsitään kertomusten aineksia ympäristöstä ja omia aisteja havainnoiden, kirjoitetaan eri tekstejä, leikitään sekä vinkataan ja luetaan kirjoja. Mitä nuorempia oppilaat ovat, sitä toiminnallisemmin ja leikillisemmin sanataidetta lähestytään. Vaikka opetuksessa hyödynnetään muitakin taiteenlajeja, on tavoitteena aina tuottaa jonkinlainen teksti; monipuolistaa lasten sanallista ja kirjallista ilmaisukykyä sekä tutkia yhdessä kielen ja mielikuvituksen mahdollisuuksia.

Sanataiteen kenttä on hajautunut ja osin epämääräinenkin, mikä ilmenee jo sanataide-käsitteen monitulkintaisuudessa. Sanataiteen opetus jäsentynee kuitenkin lähivuosina, sillä Taiteen perusopetuksen uusi opetussuunnitelma on tekeillä ja astuu voimaan vuonna 2018. Toisaalta epämääräisyydestä on myös hyötyä: sanataideopettajalle tai -ohjaajalle ei ole olemassa tiukkoja pätevyysvaatimuksia, joten alalle voi päätyä hyvin erilaisista opiskelu- ja työtaustoista. Pedagogisista opinnoista on kuitenkin etua, sillä alalla tarvitaan pedagogisesti päteviä osaajia.

Sanataideohjaajan tai -opettajan työn moninaisuudesta voit lukea lisää Päivi Haanpään (2015) teoksesta Sanataideohjaajan opas.

Linkkejä:

Jyväskylän kansalaisopiston sanataidekoulun Facebook-sivut: https://www.facebook.com/Jyv%C3%A4skyl%C3%A4n-kansalaisopiston-sanataidekoulu-1017250361632613/

Opiskelijablogi

Mitä opin harjoittelussa kustantamossa?

Teksti ja kuva: Anniina Nirhamo

anniina

Kun aloitin kirjallisuuden opinnot vuonna 2012, haaveeni ja tavoitteeni oli kustannustoimittajan ammatti. Niinpä valitsin sivuaineet se mielessäni ja pyrin aktiivisesti pääsemään harjoitteluun johonkin kustantamoon.

Tein kandin tutkielmaa lukuvuonna 2014-2015 ja ryhdyin heti tammikuussa etsimään harjoittelupaikkaa tulevaksi kesäksi. Laitoksen harjoittelutuen voi saada, kun kandidaatin tutkinto on suoritettu tai melkein valmis. Valitettavasti tänä vuonna laitoksen harjoittelutukia ei ole myönnetty haettavaksi, mutta toivottavasti ne on taas pian mahdollista ottaa käyttöön.

Harjoitteluseteli toimii niin, että se kattaa yhden kuukauden kustannukset, jolloin työnantajalle jää maksettavaksi kahden kuukauden palkka. Harjoittelun pitää kestää vähintään kolme kuukautta ja paikka hommataan itse.

Otin yhteyttä jyväskyläläisiin kustantamoihin ja PS-kustannukselta vastattiin, että heillä on ollut ennenkin harjoittelijoita ja harjoittelu voisi olla mahdollista. Useamman sähköpostin, puhelinsoiton ja parin tapaamisen jälkeen harjoittelupaikka varmistui. Aloitin työt toukokuussa 2015.

Minulla ei ollut kustantamossa työskentelyyn muuta taustaa, kuin että olin kirjoittanut paljon elämäni aikana ja kahminut tietoa ammatista, olihan minulla lähes pakkomielle tulla isona kustannustoimittajaksi. Tein myös kandini aiheesta kustannustoimittajan tekijyys. Tiesin siis aika hyvin, mitä odottaa. Olin opiskellut sivuaineina suomen kieltä, liiketoimintaosaamisen perusteet, kirjoittamista sekä viestinnän ja median perusopinnot. Erityisesti kaksi ensimmäistä olivat merkittäviä harjoittelupaikan saamisen kannalta.

Millaista oli PS-kustannuksella?

PS-kustannus on tietokirjakustantamo. Se julkaisee vuodessa noin 30 kirjaa opetuksen, kasvatuksen, johtamisen sekä sosiaali- ja terveysaloilta ja yhteiskunnallisista aiheista. PS-kustannuksen kanssa samoissa tiloissa toimivalla sisaryrityksellä on kolme ammatillista kirjakerhoa: Opettajan tietopalvelu, Varhaiskasvatuksen tietopalvelu, Sosiaali- ja terveysalan tietopalvelu, sekä verkkokauppa Vanhempien tietopalvelu.

Työtehtäviini kuului pääasiassa käsikirjoitusten kommentointi ja kielenhuoltotyöt. Minulla oli yksi “oma” kirjaprojekti, jossa olin suoraan yhteydessä kirjailijaan. Osallistuin myös markkinointitekstien tekemiseen, kuten takakansitekstien ja kirjakerhojen markkinointimateriaalien suunnitteluun.

Opin, millainen on kirjan tekemisen prosessi. Opin, että hyvä kirjoitustaito ei ole itsestäänselvyys. Opin, millaista on istua kahdeksan tuntia päivässä. Opin perusliikuntataitojen opettamisesta lapsille ja nuorille, miten muistia voi ylläpitää ja miten opettaja voi kehittää emotionaalista osaamistaan. Päähäni iskostui varmasti lopuksi elämääni, että lauseenvastikkeen jälkeen ei tule pilkkua.

Harjoittelu PS-kustannuksella oli erittäin hyvä kokemus ja opin siellä paljon. Olin ensimmäistä kertaa toimistotyössä enkä ollut aiemmin tehnyt niin pitkiä työpäiviäkään. Harjoittelu oli ensimmäinen työkokemukseni niin sanotusti omalta alalta. Aiemmin olin työskennellyt siivoojana ja pikaruokaravintolassa.

Paitsi että opin kielenhuollosta varmasti yhtä paljon kuin suomen kielen kursseilla yhteensä, kaikkein eniten opin itsestäni. Huomasin, että muiden kirjoittamien tekstien editointi onkin aika vaikeaa. Kirjoittaminen on ollut itselleni aina sujuvaa, mutta on eri asia yrittää korjata toisen jo kirjoittamaa tekstiä ja vielä perustella muutokset vakuuttavasti ja ymmärrettävästi. Usein olisi ollut helpompaa kirjoittaa koko teksti uusiksi.

Minusta ei tule kustannustoimittajaa

Kuten palautetilanteista yleensä, en muista harjoitteluni loppupuolella pidetystä palautehetkestä paljoakaan. Muistan kuitenkin ohjaajani sanovan sä olet niin hyvä kirjoittamaan. En muista, mitä hän sanoi sitä ennen tai sen jälkeen, mutta se jäi pyörimään päähäni koko seuraavaksi syksyksi. Harjoitteluni anti oli loppujen lopuksi se, että tajusin ettei minusta välttämättä tule kustannustoimittajaa. Toki tiedostin koko ajan, ettei avoimia työpaikkoja juuri ole.

En sano, ettei minusta koskaan voisi tulla kustannustoimittajaa, mutta tuon oivalluksen jälkeen olen suuntautunut eri alalle. Olen aika päämäärätietoista tyyppiä, ja syksyllä 2015 päätin, että minusta tulee sittenkin toimittaja. (Tiedostan myös tämän alan työllisyystilanteen, kiitos vain.) Aivan tuulesta temmattu tuo ajatus ei ollut, vaan se oli ollut voimissaan monta vuotta siihen asti kunnes pääsin opiskelemaan kirjallisuutta.

Tuon päätöksen jälkeen asiat ovat johtaneet toiseen. Syksyllä 2015 Keskisuomalainen haki bloggaajia uudelle Stoori-blogisivustolle. Hain huvikseni mukaan ja siirsin jo olemassa olevan blogini sinne. Pari kuukautta myöhemmin haettiin työntekijää ylläpitämään ja markkinoimaan sivustoa. Työskentelin reilun vuoden Stoorin mediatuottajana. Ylläpidin sivustoa, päivitin sen somekanavia, ja tein koordinointia sekä markkinointia.

Samaan syssyyn pääsin avustajaksi Keskisuomalainen-konserniin kuuluvaan markkinointiviestinnän yritykseen, jossa olen kirjoittanut ja kuvannut juttuja paikallis-, kaupunki-, asiakas-, henkilöstö- ja ammattilehtiin ja saanut arvokasta työkokemusta. Hain myös yhteishaussa opiskelemaan journalistiikkaa ja nyt teen ensimmäistä vuotta journalistiikan maisteriopintoja. Kesäksi menen harjoittelemaan Annaan. Teen edelleen myös ensimmäistä maisterin tutkintoani kirjallisuudesta, kirjoittamisen linjalla.

Yliopisto-opiskelussa sekä ahdistavaa että hienoa on se, että jokaisella on aivan oma reittinsä. Valinnat ja kokemukset tekevät meistä meidät. Olen tyytyväinen että asiat ovat menneet niin kuin ovat, enhän muuten olisi tehnyt niitä asioita mitä olen tehnyt. En tietäisi sitä mitä nyt tiedän, enkä osaisi sitä mitä nyt osaan. Osaan kirjoittaa, mutta sen lisäksi olen vähän kuin huomaamatta oppinut paljon viestinnästä ja markkinoinnista.

Kovin monella ei ole aivan samanlainen tausta eikä samanlaiset kiinnostuksen kohteet kuin minulla. Usein se vaikeuttaa asioita ja tuntuu siltä, etten kuulu minnekään. Uskon kuitenkin, että kaikki järjestyy, kun vain sinnikkäästi tekee niitä asioita, jotka eivät suostu irtoamaan mielestä vaikka kuinka yrittäisi.

Uncategorized

Onnea uusille opiskelijoillemme!

Corpus onnittelee lämpimästi opiskelupaikan saaneita uusia opiskelijoitamme! Tervetuloa mukavaan porukkaamme, nähdään syksyllä! 🙂

Uuden ainejärjestösi Corpuksen toimintaan voit tutustua jo ennen syksyä nettisivuja tutkimalla sekä Instagramissa (ainejarjesto_corpus) ja Facebookissa.

Ja vielä kerran toivotamme…

halfway

Opiskelijablogi

8 vinkkiä graduntekijälle

Teksti ja kuva: Milja Leskinen


1. Valitse aihe tavoitteiden mukaan

Aiheen valinta on ensimmäinen askel graduprosessissa. Aihetta pohtiessa kannattaa miettiä omia kiinnostuksen kohteita ja tavoitteita. Onko gradu pakollinen paha, jonka haluat alta pois ilman suurempaa stressiä? Koetko, että gradu voisi olla ponnistuslauta jatko-opintoihin?


Gradun aihe vaikuttaa osittain siihen, kuinka työläs gradusta tulee. Valitsetko paljon tutkitun aiheen, josta löytyy hyvin lähdekirjallisuutta? Vai haluatko tuottaa uutta tietoa vähän tutkitusta aiheesta?


2. Mieti gradun rajaus ja menetelmät


Rajauksen ja menetelmien suunnittelu auttaa pitämään työn paremmin kasassa. On helpompi lähteä liikkeelle rajatusta osa-alueesta kuin tarttua laajempaan aihekokonaisuuteen.


Jos tutkimusmenetelmän valinta tuntuu vaikealta, kannattaa kysyä apua esimerkiksi seminaarin ohjaajalta. Menetelmäkirjallisuuden lukeminen voi auttaa eteenpäin ja moni on hyötynyt myös Menetelmäpolkuja humanisteille -sivusta.


3. Kirjoita sisällysluettelo ja johdanto


Sisällysluetteloa voi käyttää kehyksenä työlle. Sisällysluettelo muuttuu graduprosessin myötä, mutta myös keskeneräinen sisällysluettelo auttaa jäsentämään gradua alusta saakka. Tutkimusaihetta on helpompi käsitellä, kun tekstiä ryhmittelee otsikoiden mukaisesti.


Kirjoita johdantoluku itseäsi varten. Kirjoita johdantoon kaikki se, mitä tiedät tutkimuksesi eri vaiheista. Kirjoittamalla johdannon teet itsellesi selväksi mitä sinun tulee gradussasi tehdä.


4. Kirjoita joka päivä


Kirjoita gradua päivittäin. Tekstin ei tarvitse olla heti priimaa, sillä sitä ehtii muokata myöhemmin. Vaikka kirjoittaminen ei aina sujuisi, kannattaa kaikki mieleen tulevat oivallukset kirjoittaa muistiin.


Joillain voi toimia aikataulusuunnitelma, jossa pyritään kirjoittamaan tietty sivumäärä päivässä tai viikossa. Voit kokeilla myös tällaista menetelmää.


5. Tee muotoilut valmiiksi


Tee gradun ulkoasusta valmiimman näköinen. Sisällysluettelon lisäksi voit tehdä nimiösivun ja lisätä abstraktin lomakepohjan.


Jos olet visuaalinen ihminen, voit myös miettiä otsikoiden ja leipätekstien fontteja sekä sivujen reunamarginaaleja. Muotoilujen jälkeen työ saattaa tuntua valmiimmalta. Ainakin se näyttää ulospäin paremmalta, mikä taas voi motivoida eteenpäin.


6. Pyydä ohjaajalta palautetta


Omalle tekstille sokeutuu helposti. Ajoittain kannattaakin pyytää palautetta graduohjaajalta. Kannattaa keskustella ohjaajan kanssa tavoitteistasi, niin saat sellaista palautetta mitä tarvitset.


Jos gradun aikatauluttaminen tuntuu hankalalta, kannattaa sopia ohjaajan kanssa välietapeista. Voitte esimerkiksi sopia, että tiettyyn päivämäärään mennessä jokin luvuista tulee olla kirjoitettu.


7. Hyväksy, että aikataulut venyvät


On hyvä, jos sinulla on jonkinlainen aikataulu gradullesi. Välillä aikatauluista on kuitenkin pakko joustaa. Vaikka kuinka suunnittelisit saavasi litteroinnit viikossa valmiiksi, voi suuri työmäärä viedä aikaa odotettua kauemmin.  


Joskus aikataulut venyvät muista syistä. Tutkimushaastateltava voi lykätä haastattelua tai ohjaajasi ehtii antaa palautetta vasta kahden viikon päästä. Aikataulujen kanssa ei kannata olla ehdoton.


8. Varaa aikaa viimeistelyyn


Loppuvaiheessa voit kysyä esimerkiksi kaveriasi oikolukemaan gradu kirjoitusvirheiden varalta. Oikoluku ei kuitenkaan tapahdu hetkessä. Viimeisiin vaiheisiin kannattaakin varata aikaa.


Gradun tarkastus- ja arvosteluprosessissa on useita eri vaiheita, jotka vievät oman aikansa. Päätös arvosanasta tulee kuitenkin aina kuukauden sisällä työn tarkastukseen jättämisestä. Sen jälkeen päätös hyväksytetään vielä laitoksen johtajalla. Lopussa saatat joutua odottamaan, mutta toisaalta voit jo huokaista helpotuksesta, sillä oma osuutesi on tehty.
Opiskelijablogi

Rapina – yhdistystoiminnasta potkua työelämään

(Tämä tässä on sivustomme ensimmäinen postaus, jossa corpuslaiset puhuvat opiskeluun, työntekoon ja omaan alaan liittyvistä kokemuksista. Jos haluat kertoa oman tarinasi, ota yhteyttä tiedottajaamme Vilmaan. Yhteystiedot löydät Hallitus ja vastaavat -sivulta.)
kuva: Anna Pulkkinen

teksti: Anna Pulkkinen ja Anniina Nirhamo

Hei! Olemme Anna ja Anniina, viidennen vuoden kirjallisuuden opiskelijat. Olemme olleet Rapinan jäseniä pari (Anna), kolme (Anniina) vuotta. Olemme kokeneet Rapinan oivana paikkana saada kokemusta ohjaustyöstä ja tutustua oman alan ihmisiin.


Rapinan kautta olemme päässeet ohjaamaan useita kertaluontoisia sanataidepajoja niin päiväkodeissa, kouluissa kuin erilaisissa kirjallisuusalan tapahtumissa. Pajoissa esimerkiksi tarinoidaan, keksitään satuhahmoja ja päästetään luovuus valloilleen kuvataiteellisen ilmaisun kautta.
Olemme olleet mukana Rapinan dekkaripajoissa, joissa ryhmä nuoria kutsutaan selvittämään kadonneen perintövaasin mysteeriä. Päivän aikana Rapinan näyttelijät ohjaavat sanataidepajoja samaan aikaan, kun nuoret etsivät ratkovat rikosta. On kiinnostavaa seurata, miten aluksi skeptiset nuoret vetäytyvät rikoksen selvittämisen imuun. Ohjaajallakin on hauskaa, kun tarina muuttuu koko ajan sen edetessä.


Olemme myös yhdistäneet sukupolvia Sanasilta-hankkeissa, joissa pidämme yhteisiä sanataidehetkiä päiväkoti-ikäisille ja palvelutalojen asukkaille. Vaikka välillä yhteisen tekemisen keksiminen oli vaikeaa, laulaminen toimi aina. Sekä nuorimmille että vanhimmille osallistujille Sanasilta-tunnit olivat jännittävä, erilainen ja virkistävä hetki viikon keskellä.

kuva: Anniina Nirhamo


Rapinassa pääsee kehittämään monipuolisesti kulttuuri- ja sanataidealalla vaadittavia taitoja. Ohjauskokemuksen myötä karttuvat ryhmänohjaustaidot ja toiminnan suunnittelussa koetellaan organisointi-, projektinhallinta- ja ideointikykyä. Rapinan kautta voi toteuttaa omia visioita niin paljon kuin sielu sietää! Vanhemmat jäsenet auttavat aina uudet alkuun. Ohjauskeikkojen määrä riippuu paljon omasta aktiivisuudesta. Jokaisen projektin kohdalla rahoitus ja markkinointi ovat haastavimmat puolet: mistä saadaan raha toteutukseen ja miten löydetään osallistujat, kun rahaa markkinointiin ei ole käytettävissä?


Lisäksi Rapinassa tutustuu väkisinkin yhdistystoiminnan periaatteisiin, apurahahakemusten tekemiseen ja muihin kulttuurialan kiemuroihin. Teemme yhteistyötä useiden eri toimijoiden kanssa, joten yhdistyksen jäsenenä on mahdollisuus tutustua oman alan ihmisiin. Olennaista Rapinan toiminnassa ei ole vankka kokemus sanataideohjaamisesta, vaan innokkuus, aktiivisuus ja luovuus sekä avoimuus kohdata erilaisia ihmisiä.


Rapinassa sanataide ymmärretäänkin laajasti. Tavoitteenamme on rohkaista jokaista löytämään oma ilmaisutapansa. Kirjoittamisen ohjaamisen lisäksi liikumme myös draaman, teatterin, musiikin, median, sarjakuvan ja kirjallisuusterapian alueilla. Kaikkia rapinalaisia yhdistää intohimo luovaan toimintaan.


Etsimme parhaillaan uusia rapinalaisia! Lue lisää jäsenhausta täältä.

kuva: Anniina Nirhamo